Tulipa käytyä katsastamassa tällainen kierrätysliike Texvex, kun ystävä kertoi siitä muutama viikko sitten.

Työpäiväni päättyi puoli kolmelta, ja tiesin että liike olisi kolmeen asti auki, mutta ajattelin ehtiväni nopeasti, tarkoitus ei ollut ostaa välttämättä mitään.

No, itse paikka löytyi hyvin, oli opasteet, ja olin aiemmin käynyt kierrätyskeskuksessa samaisessa osoitteessa.Sisäänkäyntiin sitten opasteet loppuivatkin, ja hieman haahuillen löysin kulman takaa oven, josta itse myymälään pääsi. Kello oli tässä vaiheessa varttia vaille, mutta koska huomasin että tarjontaa ei järkyttävästi ollut, kymmenkunta rekkiä ja muutama hylly, oletin hyvin hetken ehtiväni katselemaan tarjontaa.

Henkilökuntaa vihreät liivit päällä oli neljä tai viisi, jokainen keskittynyt omiin hommiinsa, eikä kukaan katsonut minua kohti, eikä myöskään siis moikannut.

Oletan että henkilökunta on joko vapaaehtoista tai sitten tukityöllistettyä, eikä asiakaspalvelu välttämättä ole se "mun juttu", mutta mielestäni jo peruskohteliaisuus olisi suotavaa, kun tavataan uusi ihminen...?

Kiertelin nopeasti vaaterekit, ja viimeisestä löysin farkkuleggarit, jotka olisivat olleet kooltaan ja etenkin hinnaltaan oikein löytö. Silmämääräisesti joukosta erottui rouva, joka kovaäänisesti jakoi ohjeita muille, ja oletin hänen siis olevan myymälävastaava.

"Hei, anteeksi?, Käykö teillä täällä pelkästään käteinen?" Kysyin, koska aavistelin ettei korttimaksuominaisuutta tällaisessa "halpahallissa" katsota kuukausimaksujensa vuoksi kannattavaksi...

"Hei, kai sä tajuut, että me suljetaan kymmenen minuutin päästä?" Oli vastaus.

Aaha.Selvä. Sulkekaa vaan mun puolestani. Kiikutin housut takaisin, ja poistuin liikkeestä samantien. Se saa olla ensimmäinen ja viimeinen kerta osaltani kyseisessä "myymälässä"

Loppuun selvennykseksi; a) kysyin asiallisen kysymyksen, b) teillä on kymmenen tehokasta myyntiminuuttia, c) kyllä tajuan, omistan myös kellon. Ja juu, d) kyllä pahoitin mieleni.

Amen.